August 14, 2017

Vegaaninen deli Porissa

Porissa aloitti Yrjönkadulla juhannusviikolla toimintansa uusi vegaaninen deli&takeaway-kahvila Tovi! Paikan facebook-sivun löydät täältä ja kotisivut täältä. Instagram-tili löytyy nimellä tovideli. Tällaista paikkaa on todellakin kaivattu Poriin tai ainakin minä olen kaivannut, vaikken vegaani olekaan. Tovi tarjoaa kokonaan vegaanisia herkkuja kenelle tahansa eli sinun ei toki tarvitse olla vegaani tai edes kavissyöjä, jotta voisit delissä vierailla 🍂
Yrjönkatu 11, Pori
Kolmen Kaverin Jäätelöä, makuna tässä suklaa-kinuski
Keitto tänään 14.8: valkopapu-minestrone
Tovin valikoimasta löytyy mm. lounaskeittoja ja -salaatteja, smoothieita, mehuja, vege-jäätelöä, luomukahvia, raakasuklaata sekä paljon muita herkkuja. Valikoimasta löytyy myös gluteenittomia versioita sekä vegaaniuden ansiosta maidottomia tuotteita. Itse olen käynyt delissä testailemassa muutaman kerran; vihersmoothieta, raakakakkua, keittoa, jäätelöä ja kahvia. Kaikki olivat todella hyviä ja hintansa arvoisia. Lisäksi omistaja Ellen Rauma palvelee asiakkaitaan sujuvasti ja ystävällisesti! 
Vihersmoothie
Suklaa-raakakakkua takeawaynä kotiin
Delin sisustus myös miellyttää silmääni! Yksinkertainen ja vaalea ympäristö on hieno ja seinällä on mm. taulu, jossa voi magneeteista muodostaa lauseita. Postkortit ja ananaksen muotoiset purkit tuovat oman hauskan vaikutelmansa. Käy ihmeessä herkuttelemassa vegaanisti!


-Essi

July 27, 2017

Suomen pienin kaupunki

Tiedätkö mikä on Suomen pienin kaupunki? Se sijaitsee Pohjanmaan maakunnan länsirannikolla saarella ja se on perustettu 1785. Asukkaita siellä on noin 1200 ja se on myös pinta-alaltaan Suomen toiseksi pienin kunta. Vastaus on Kaskö eli Kaskinen :) Kaupunki on kaksikielinen, mutta kuitenkin yli 60% puhuu suomea. Ainoa naapurikunta on Närpes eli Närpiö. Kaskinen sijaitsee noin 100 kilometriä Vaasasta alaspäin ja noin 115 kilometriä Porista ylöspäin. Teimme Markuksen kanssa Kaskisiin yhden yön kesäretken viime viikolla (18.-19.7.) Meitä kiinnostaa kaikki pienet, idylliset ja rauhalliset paikat -  ja Kaskinen oli juurikin sellainen :) 
Tästä eteenpäin kuvat Kaskisista
Kaskisten kaupungintalo
Matkan ensimmäinen osio taittui Onnibussilla Närpiön Teboilille. Huoltoasemalla vessakäynnin jälkeen alkoi patikointi Närpiön keskustaan, jonne oli noin kuusi kilometriä kävellen. Matka taittui yllättävän nopeasti maisemia katsellessa. Sitten hyppäsimme paikallisbussiin, joka vei meidät kymmenessä minuutissa Kaskisten Salelle. Sieltä nappasimme evästä ja aamupalaa seuraavalle aamulle. Sen jälkeen kävelimme keskustan kauniiden puutalojen ohi Marianrannan leirintäalueelle. Matkalla tuli vastaan mm. lampaita ja kaunis merenranta. Marianrannan campingistä olimme vuokranneet pikkumökin yöpymiseen. Mökissä oli parisängyn lisäksi sähköt, juokseva vesi ja jääkaappi. Eipä muuta olisi tarvinnut ollakaan! Veimme siis kamppeet mökkiin ja lähdimme vielä kiertämään keskustaa ja syömään. Päädyimme ravintola Siniseen Hetkeen, jota pitää olympiavoittaja Arto Koivisto. Otimme pizzaa, ja ne olivat sen verran isokokoisia, että otimme loput mukaan iltapalaksi. Saavuttuamme takaisin mökille, kävin vielä kastelemassa jalkoja uimarannalla, koska oli jo sen verran kylmä etten kokonaan uskaltanut kastautua. 
Omatoimisen aamupalan jälkeen sanoimme kiitokset campingin pitäjälle ja lähdimme etsimään paria geokätköä. Paljon ei ollut aikaa ennen paluubussia, mutta löydetyksi tulivat Kaskö högsta ja 0 km: Kaskinen. Palasimme samaa reittiä ensin bussilla Närpiön linja-autoasemalle ja siitä jalan kuusi kilometriä Närpiön Teboilin kupeessa sijaitsevalle pikapysäkille. Siitä sitten takaisin Onnibussilla Poriin. Vaikka reissu olikin lyhyt niin Kaskinen oli hieno piipahduspaikka suorine katuineen ja vanhoine puutaloineen! Kannattaa käydä :)
Campingin pihassa majaili kani :)
Mun pizzassa oli savulohta, kotijuustoa, punasipulia ja mustikoita!


-Essi

July 26, 2017

Resepti: luonnonaineksia salaattiin

Hei! Tästä mun piti jo aikaisemmin tulla kirjoittamaan, mutta aika vierähti! Eli siis olen tänä kesänä käyttänyt kivasti luonnonyrttejä ruuanlaitossa. Tekaisin tuossa noin kuukausi sitten tällaisen salaatin, jossa toki on muutakin kuin villiyrttejä. Tästä siis ennakkoluulottomasti kokeilemaan!

Villiyrtti-fetasalaatti

-tammenlehtisalaattia
-tuoretta pinaattia
-kurkkua
-porkkanaa
-tuoretta basilikaa
-mustaherukan lehtiä
-maitohorsman lehtiä
-vihreitä viinirypäleitä
-fetaa
-retiisejä
-oliiviöljyä
-ripaus suolaa ja pippuria

Pese aina villiyrtit ennen käyttöä! Revi salaatti ja pinaatinlehdet pienemmiksi, pilko kurkku ja retiisit ja puolita viinirypäleet. Suikaloi kuoritusta porkkanasta suikaleita esim. kuorimaveitsellä. Silppua basilika, mustaherukan ja maitohorsman lehdet. Lisää feta, öljy ja mausteet, sekoita.
Salaattipohja
Kaikki ainekset mukana.
Salaatin kylkeen tein gluteenitonta falafeliä.

-Essi

July 25, 2017

Vierailu Noormarkun Kotiseututalossa

Kävimme viime kuussa pikkuretkellä Noormarkussa! Ensin Porin linjoilla kätevästi Porista Noormarkkuun ja sitten evästä mukaan Osterista. Sitten suuntasimme Noormarkun Kotiseututalolle, joka sijaitsee tutussa keskustassa. Museon pihamaalla olen kyllä aikoinaan käynyt parikin kertaa, mutta rakennusten sisällä en. Vapaaehtoisen euron sisäänpääsymaksun maksoimme ilomielin. Tykkäämme Markuksen kanssa käydä pienissä kohteissa vaikka ihan omassa kaupungissa. Ei tarvitse lähteä maailman toiselle puolelle löytääkseen jotain mielenkiintoista katseltavaa (vaikka matkustamista rakastankin!) Jopa tänä kesänä olen löytänyt Porista muutaman kivan paikan, joita en ole ennen nähnyt. Ja Porissa olen kuitenkin asunut yli viisi vuotta ja ennen sitäkin käynyt täällä todella usein perheen kanssa. Sanotaan, että joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Se on ihan totta! Olen käynyt monissa isoissa kaupungeissa kuten Berliini, Palma, Lontoo ja Petroskoi, mutta en niihinkään heti takaisin palaisi. Viihdyn paremmin pienissä paikoissa ja luontokohteissa. Lontoo toki oli upea, mutta en näe että tuhlaisin enää koskaan rahojani sinne uudestaan matkustamiseen :)
Päärakennus
Luhti
Arvokas kehto
Nyt siis Noormarkun Kotiseututalo Kahariin. Tässä infoa lainattuna Noormarkun Kotiseutuyhdistyksen nettisivuilta:

A. Ahlström Osakeyhtiö lahjoitti Kaharin vuonna 1955 perustetulle Noormarkun kotiseutuyhdistykselle. Samassa yhteydessä Kaharille luovutettiin Talonpoikaiskulttuurisäätiön myöntämä kunniakilpi. Kahari sijaitsee Noormarkun keskustassa Finpyyn kylässä. Se on alun perin perintötila, josta Antti Ahlströmin perilliset ostivat osan vuonna 1899 ja A. Ahlström Osakeyhtiö loput vuonna 1907. Omistajaluettelon vanhin merkintä koskee Matti Juhani Kaharia, joka eli vuosina 1750–1835.
Tuohinen kantokassi sekä Ahlströmin yövahdin kello
Suomen valtion leipä-, vehnä- ja sokerikortteja
Tilan punaiseksi maalatun päärakennuksen (ensimmäinen kuva) rakennusvuotta ei tarkalleen tiedetä, mutta se sijoittunee 1780-luvulle. Isoriviksi kutsuttua taloa on kunnostettu myöhemmin useita kertoja. Alkuperäinen tyyli on kuitenkin säilytetty. Pihapiirissä on luhti, joka on siirretty Kaharille vuonna 1852 Harhalan kylän Harhalan talosta. 
Maire Gullichsen kammari
Kuninkaanpöytä
Kotiseutuyhdistys on toimintansa aikana elävöittänyt museoaluetta. Rakennusryhmään on liitetty Noormarkun kunnan lahjoittama Setälän mäkitupalaisasunto, joka alkuaan sijaitsi Kaharin vieressä. Riihi ja niittylato on tuotu Lassilasta. Savusauna on peräisin Mastomäen torpasta Harhalan kylästä. Tilalla ovat myös paja ja puuliiteri.
Yhdistyksellä on luetteloituna noin 2 400 esinettä. Niistä arvokkaimpia ovat kehto ja kuninkaanpöytä. Kehto on aikoinaan kuulunut Noormarkun rautaruukin perustajan maaherra de Carnallin perheelle ja sittemmin Ahlströmin suvulle. Niin sanottu kuninkaanpöytä on saanut kunniapaikan kotiseututalon tuvassa. Kuningas Kustaa IV Aadolf ruokaili tämän pitkän pöydän ääressä Lankosken kartanossa, kun hän seurueineen vieraili Suomessa vuonna 1806. Varsinainen kotiseutumuseo on Isorivin leivintuvassa eli pakarissa. Suurikokoisia esineitä on sijoitettu myös Kaharin muihin rakennuksiin.

Käy ihmeessä sinäkin tutustumassa historiaan Kaharin avulla!

-Essi

July 23, 2017

Viikonloppu Merikarvialla

Vietimme pari viikkoa sitten viikonlopun Merikarvialla mökillä. Olen viettänyt siellä lapsena tosi paljon ainaa ja silti sinne on aina kiva palata. Varsinkin kesällä; erilaisia lintuja voi nähdä runsaasti, merihanhia, sorsalintuja, tiiroja, joutsenia, haikaroita, isokoskeloita, merikotkia... Jos on onnekas, voi nähdä myös lepakon pyydystämässä hyönteisiä iltahämärässä mökin katon yläpuolella. Rannassa voi myös nähdä kiiltomatoja. Harmi vaan, että niiden määrä on kovasti laskenut vuosien ajan. Olimme myös paljussa ja saunoimme sekä kävimme lenkillä, heitimme tikkaa ja luimme kirjoja auringossa. Laiskottelun keskellä ehdimme tehdä vähän pihatöitäkin; Markus siimaleikkuroi ja minä haravoin perässä. Tässä kuvia kyseiseltä viikonlopulta. 
Välipalaa lenkin lomassa.
Kiiltomatonaaras


-Essi