Wednesday, June 28, 2017

Villiyrttikurssi Yhdessä

Viime viikolla 21.6. järjestettiin Satakunnan alueen 4H-toimihenkilöiden virkistyspäivä Yläneellä Kuralan kartanotilalla. Päivän teemana oli "Villiyrttikurssi Yhdessä". Pääsimme siis tutustumaan luonnonyrttien keräämiseen ja niiden käyttöön ruoanlaitossa. Valmistimme yhdessä villiyrttimenun ja sen jälkeen pääsimme rentoutumaan savusaunaan ja kokeilemaan villiyrttihaudetta. 
Kuralan kartanotila
Loimaankoivu
Saarni
Päivä alkoi Kuralan kartanotilan esittelykierroksella. Talon emäntä kertoi talon ja sen puutarhan historiasta. Tontille on aikoinaan istutettu paljon erilaisia puulajeja ja kasveja. Ehkä mielenkiintoisin oli loimaankoivu, jonka lehdet ovat erikoisen repaleiset. Pihalta löytyy mm. myös ruotsinpihlaja, saarneja, lumipalloheisi, siperianpihta, juhannus- ja alppiruusu sekä pieni kasvimaa. Läheisellä laitumella on myös hevosia. Kuralan kartanotila tarjoaa majoitusta, juhlatiloja ja elämyksiä ympäri vuoden. Lomakohteesta löytyy mm. savusauna. 
70-80-vuotias siperianpihta
Viime kesänä Latviasta saamani käsinmaalattu 4H-paita 🍀
Esittelykierroksen jälkeen pääsimme tutustumaan villiyrtteihin Perinnepadan Päivi Lehtosen opastuksella. Hän on biologi ja ravintolakokki eli saimme parhaimman mahdollisen opastuksen! Yhdessä menimme keräämään yrttejä ja kasveja luonnosta. Päivi kertoi samalla mitä tietyistä kasveista voi kotona valmistaa ja millä tavalla. Hän kertoi myös mitä kasveja ei kannata tai ei saa käyttää myrkyllisyyden vuoksi. Kerättyämme tarpeeksi aineksia menuamme varten palasimme mökkiin ja aloitimme ruoanlaiton. 
Mesiangervo, jota emme kylläkään tällä kurssilla käyttäneet. Mesiangervo kuitenkin sopii erityisesti yrttijuomaksi.
Yrttihauteen aineksia: juhannusruusu, puna-apila, poimulehti ja syreeni
Rieskaa tekemässä
Kuva: Päivi Kiviranta
Olen aina käyttänyt luonnonmarjoja leivonnassa ja ruoanlaitossa, mutta villiyrttejä hieman vähemmän. Kiinnostus villiyrtteihin kasvoi kuitenkin vuonna 2011 avopuolisoni aloittaessa luonto-ohjaajan opinnot. Pari viime vuotta villiyrttejä on enemmänkin tullut kerättyä lemmikkikanillemme. Yläneen villiyrttikurssilla menuumme kuului villiyrttisalaatti, nokkos-hernerieskat, suolaheinämajoneesi, ryynimakkaraa sekä raparperi-mustaherukanlehtijuomaa. Kaikki yrtit ja kasvit pestään hyvin vedellä ennen käyttöä. 

Villiyrttisalaatti sisälsi tavallisen friseesalaatin, kurkun ja fetajuuston lisäksi maitohorsman lehtiä, vuohenputkea ja ketunleipää. Maitohorsmaa voi käyttää tuoresalaatteihin, keittoihin, muhennoksiin sekä yrttijuomiin. Nuoria maitohorsman versoja voi käyttää myös keitettyinä parsan tapaan. Vuohenputki käy mausteeksi, tuoresalaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin. Ketunleipä eli käenkaali on erinomainen myöskin tuoresalaatteihin, keittojen pinnalle tai koristeeksi erilaisiin ruokiin. Ketunleivässä on sitrusmainen, pirteä maku ja sen takia käytimme sitä suolaheinän kanssa myös majoneesiin. Suolaheinästä käytetään lehdet ja ne maistuvat hieman suolaiselta. Niitä voidaan myöskin hyödyntää raakasalaateissa tai keitoissa mausteena. Suolaheinä kuin myös ketunleipä sopivat hyvin kalan kanssa käytettäväksi. Kumpikin sisältää oksaalihappoa eli niitä ei saa käyttää liikaa. 
Villiyrttisalaatti
Raparperi-mustaherukanlehtijuoma
Rieskoihin keräsimme nokkosta. Ennen käyttöä nokkonen pitää ryöpätä kiehuvassa vedessä noin parin minuutin ajan, jotta se ei enää pistäisi. Nokkonen yhdistettiin herneiden, suolan ja veden kanssa, ja seokseen lisättiin ohra- ja vehnäjauhoja. Taikinan pitää olla melko kiinteää, jotta siitä on helppo muotoilla rieskoja käsin. Rieskat paistetaan kuumalla muurikalla ilman rasvaa tai öljyä. Raparperi-mustaherukanlehtijuoma oli raikas lisä menuumme. Mustaherukan lehtiä voidaan käyttää raakasalaatteihin, yrttijuomaksi, mausteeksi, kurkkujen säilöntään ja siman valmistukseen. Yrttihaude sisälsi mm. juhannusruusua, puna-apilaa ja poimulehteä. Poimulehdellä tiedetään olevan iholle turvotusta laskevia ominaisuuksia. Juhannusruusu sen sijaan pehmentää ihoa. Poimulehteä voidaan käyttää myös ruoanlaitossa salaateissa, keitoissa, muhennoksissa ja yrttijuomissa. Puna-apilan kukintoja voi käyttää myös yrttijuomaksi, jauhettuina ja myös tuoreina keittoihin ja leivän tekoon. Lehtiä voi käyttää myös salaatteihin, yrttisilppuun, keittoihin ja leipään. Valkoapilaa käytetään samoilla tavoilla. 
Kuva: Päivi Kiviranta
Lounaan jälkeen pääsimme testaamaan savusaunan löylyjä ja samalla villiyrttihaudetta. Osa uskaltautui myös uimaan Yläneenjokeen. Vesi oli vielä kylmää, mutta virkisti kummasti. Olipas hieno päivä yhdessä tekemisen merkeissä! :)


-Essi 

Thursday, June 22, 2017

Cityleirillä Petroskoissa

Osallistuin apuohjaajana tämän vuoden Petroskoin cityleirille 8.-12.6.2017 Suomen 4H-liiton kautta. Kaksi ohjaajaa mukaan lukien, Suomen ryhmä koostui seitsemästä tyttöenergiaa huokuvasta matkalaisesta. Osallistujista neljä oli 14-vuotiaita ja yksi 18-vuotias. Pääohjaajana toimi Satu Järveläinen. Viime vuonna olin samalla leirillä osallistujana ja tänä vuonna 4H-liitto pyysi minua ohjaajaksi. Matka taittui jälleen minibussilla halki Suomen Tampereelta Jyväskylän ja Joensuun kautta Niiralan rajanylityspaikalle ja siitä Karjalan keskukseen Petroskoihin. Majoituimme Brusnika-nimisessä hostellissa. Vaikka venäläiset kuskit ajavat lujaa ja Karjalan tiet eivät ole kovin hyvässä kunnossa, kuski on silti kohtelias, avaa aina meille oven ja pysähtyy usein huoltoasemille, jotta pääsemme vessaan!
Hostellimme
Heroes of the Soviet Union Portrait Gallery
Rautatieasema
Vanha höyryveturi Petroskoin rautatieasemalla
Yhteiskuva yliopiston edessä
Ensimmäinen päivä (perjantai) koostui nähtävyyskävelystä ympäri Petroskoin keskustaa! Venäläinen porukka 15-17-vuotiaita oppilaita johdatti meitä erilaisten monumenttien ja patsaiden luo ja kertoi niistä nippelitietoa englanniksi. Kävelyyn kuului myös kierros Äänis-järven rannalla, jossa on paljon erilaisia taideteoksia, jotka Petroskoi on saanut lahjana muilta mailta ja kaupungeilta. Myös Suomesta tullut taideteos löytyy (Joensuusta). Kävelyn lomassa ehdimme pelata myös pari tutustumisleikkiä. Iltapäivällä meillä oli vielä Quest eli pieni kisa, jossa ryhmien piti löytää vihjeiden avulla erilaisia nähtävyyksiä ja ottaa ryhmästä kuva sen luona. Minun ryhmäni voitti! Päivän aikana käveltyjä kilometrejä kertyi liki 19! Illan päätteeksi ehdimme vielä käydä shoppailemassakin. Kyllä oli jalat kipeät kun pääsimme illalla hostellille! Mutta myöskin kamera täynnä hienoja kuvia! 
Tuntemattoman sotilaan ikuinen tuli Onezhskogo Traktornogo Zavoda -puiston alkupäässä
Ice-breaking games
Teatteri
Harvinainen karjalankoivu
Näkymä Ääniselle
Yhteiskuva Pietari Suuren (Petroskoin perustajan) kanssa
Äänisen ranta taideteoksineen
Kalastajat, mielestäni hienoin teos tällä rannalla.
Joensuusta tullut teos
Taidetta Ranskasta
Teos, jossa otetaan usein hääkuvia.
Viime vuoden leiristä poiketen aamupalat söimme aina hostellilla. Lauantaina aamupalan jälkeen siirryimme koulurakennukseen, jossa pääsimme tutustumaan erilaisiin venäläisiin uskomuksiin ja symboleihin diaesityksen muodossa. Venäläiset ovat hyvin taikauskoista kansaa ja muutamia samoja uskomuksia löytyy Suomestakin, kuten peilin rikkoutumisesta seuraava huono onni tai musta kissa jouksemassa tien yli. Seuraavaksi saimme opiskella nuorten opastamana venäjän kielen alkeita. Opetimme heille myös hieman suomea. Venäjän kielen opettelussa helpotti kummasti se, että olin keväällä käynyt Satakunnan Monikulttuuriyhdistyksen venäjän kielen basaarissa muutaman kerran. Se helpotti myös täysin venäjän kielisen bussikuskin ymmärtämistä kun pysähdyimme tauoille ja hän ilmoitti tauon pituuden venäjäksi. 🚌
Venäläistä ruokaa
Atomi
Paperikukkia askartelemassa
Taukopelejä
Venäjän alkeita
Hiekkamaalaus-tunnilla
Orpokodissa
Minä ja Vanja :)
Paikallisbussissa on aina tiivis tunnelma.
Lounaan jälkeen pääsimme kokeilemaan hiekkamaalausta! Aluksi ammattilainen näytti meille taitojaan ja sitten kokeilimme erilaisia tekniikoita ja tapoja hänen johdollaan. Kävimme samassa paikassa myös viime vuonna, mutta hiekkamaalaus on kivaa puuhaa eli toinen kerta ei haitannut! Tämän jälkeen vierailimme paikallisessa lasten orpokodissa. Paikka oli sama, jossa vierailimme myös viime vuonna. Siellä asuu alle 4-vuotiaita orpoja lapsia. Veimme heille lahjoituksena leluja ja piirustusvälineitä ja leikimme heidän kanssaan ulkona. Tapasin noin parivuotiaan pojan, jonka silmät muistin välittömästi viime vuodesta. Hänen nimensä on Vanja (eli Ivan) ja vuoden aikana hän on alkanut puhua paljon ja selkeästi. Viime reissulla hän vain mumisi. Huikea muutos vuodessa! Osasin kysyä hänen nimeänsä ja ikäänsä. Ja hän ymmärsi minua ja vastasi hienosti! 💜
Rahkaleivonnainen
Sunnuntaina suuntasimme museoon, joka kertoi Karjalan historiasta ja kulttuurista. Innokas opas kertoi meille kahden tunnin ajan näyttelystä ja siitä millaista elämä oli Karjalassa aikoinaan. Tänään myös satoi hieman, kun taas muut päivät olivat onneksi aurinkoisia. Venäläiset uskovat, että kolmen kesämyrskyn jälkeen uimavesi on sopivan lämmintä ja voi mennä uimaan! Museon jälkeen opiskelimme hieman lisää venäjää. Sitten oli lounas ja sen jälkeen loppuseremonia. Kaikki saivat sertifikaatit osallistumisestaan. Annoimme venäläisille tuliaisia Suomesta, kuten Juhlamokkaa, Fazerin Sinistä ja lakua. Stipendin tuliaisten ostoon sain Suomi-Venäjä-Seuran Porin osastolta. Kiitos!

Museossa
Kalevala-kirjaa löytyi museosta monella eri kielellä.
Loppuseremonia
Kauppakeskus Lotos Plaza
Maanantaina sitten koittikin jo aika lähteä kotimatkalle. Alunperin leirin piti olla päivän pidempi, mutta koska alaikäisillä osallistujilla täytyi olla ryhmäviisumi, jouduimme lyhentämään leiriä. Mutta saimme silti uusia kavereita ja upeita muistoja Karjalasta! спасибо! Kokonaisuudessaan leiri oli jälleen hieno kokemus ja uusia juttuja opin paljon vaikka jo kerran olen Petroskoissa käynytkin. Venäläiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita ja tekevät kaikkensa, jotta vieraat viihtyisivät. Ruoka oli myös jälleen hyvää, normaalia venälästä kotiruokaa (mm. lihaa, perunaa ja erilaisia salaatteja). Hostelli oli käytännöllinen ja siisti (suihkutilojen pientä nuhruisuutta lukuunottamatta). Suosittelen siis matkustamista Karjalaan ehdottomasti! Hieman venäjää kuitenkin on hyvä osata, sillä monikaan asiakaspalvelija ei osaa englantia. Viisumiasiat täytyy olla kunnossa ja erityisesti alaikäisten kanssa rajalla ollaan tarkkoja.  Käytännöt ovat tänä keväänä tiukentuneet eivätkä kaikki alaikäiset välttämättä pääsen rajan yli. Oikeanlaisilla asiakirjoilla varustettuna ei kuitenkaan pitäisi olla mitään ongelmaa :)


-Essi