Cityleirillä Petroskoissa

Osallistuin apuohjaajana tämän vuoden Petroskoin cityleirille 8.-12.6.2017 Suomen 4H-liiton kautta. Kaksi ohjaajaa mukaan lukien, Suomen ryhmä koostui seitsemästä tyttöenergiaa huokuvasta matkalaisesta. Osallistujista neljä oli 14-vuotiaita ja yksi 18-vuotias. Pääohjaajana toimi Satu Järveläinen. Viime vuonna olin samalla leirillä osallistujana ja tänä vuonna 4H-liitto pyysi minua ohjaajaksi. Matka taittui jälleen minibussilla halki Suomen Tampereelta Jyväskylän ja Joensuun kautta Niiralan rajanylityspaikalle ja siitä Karjalan keskukseen Petroskoihin. Majoituimme Brusnika-nimisessä hostellissa. Vaikka venäläiset kuskit ajavat lujaa ja Karjalan tiet eivät ole kovin hyvässä kunnossa, kuski on silti kohtelias, avaa aina meille oven ja pysähtyy usein huoltoasemille, jotta pääsemme vessaan!

Hostellimme

Heroes of the Soviet Union Portrait Gallery

Rautatieasema

Vanha höyryveturi Petroskoin rautatieasemalla

Yhteiskuva yliopiston edessä

Ensimmäinen päivä (perjantai) koostui nähtävyyskävelystä ympäri Petroskoin keskustaa! Venäläinen porukka 15-17-vuotiaita oppilaita johdatti meitä erilaisten monumenttien ja patsaiden luo ja kertoi niistä nippelitietoa englanniksi. Kävelyyn kuului myös kierros Äänis-järven rannalla, jossa on paljon erilaisia taideteoksia, jotka Petroskoi on saanut lahjana muilta mailta ja kaupungeilta. Myös Suomesta tullut taideteos löytyy (Joensuusta). Kävelyn lomassa ehdimme pelata myös pari tutustumisleikkiä. Iltapäivällä meillä oli vielä Quest eli pieni kisa, jossa ryhmien piti löytää vihjeiden avulla erilaisia nähtävyyksiä ja ottaa ryhmästä kuva sen luona. Minun ryhmäni voitti! Päivän aikana käveltyjä kilometrejä kertyi liki 19! Illan päätteeksi ehdimme vielä käydä shoppailemassakin. Kyllä oli jalat kipeät kun pääsimme illalla hostellille! Mutta myöskin kamera täynnä hienoja kuvia! 

Tuntemattoman sotilaan ikuinen tuli Onezhskogo Traktornogo Zavoda -puiston alkupäässä

Ice-breaking games

Teatteri

Harvinainen karjalankoivu

Näkymä Ääniselle

Yhteiskuva Pietari Suuren (Petroskoin perustajan) kanssa

Äänisen ranta taideteoksineen

Kalastajat, mielestäni hienoin teos tällä rannalla.

Joensuusta tullut teos

Taidetta Ranskasta

Teos, jossa otetaan usein hääkuvia.

Viime vuoden leiristä poiketen aamupalat söimme aina hostellilla. Lauantaina aamupalan jälkeen siirryimme koulurakennukseen, jossa pääsimme tutustumaan erilaisiin venäläisiin uskomuksiin ja symboleihin diaesityksen muodossa. Venäläiset ovat hyvin taikauskoista kansaa ja muutamia samoja uskomuksia löytyy Suomestakin, kuten peilin rikkoutumisesta seuraava huono onni tai musta kissa jouksemassa tien yli. Seuraavaksi saimme opiskella nuorten opastamana venäjän kielen alkeita. Opetimme heille myös hieman suomea. Venäjän kielen opettelussa helpotti kummasti se, että olin keväällä käynyt Satakunnan Monikulttuuriyhdistyksen venäjän kielen basaarissa muutaman kerran. Se helpotti myös täysin venäjän kielisen bussikuskin ymmärtämistä kun pysähdyimme tauoille ja hän ilmoitti tauon pituuden venäjäksi. 🚌

Venäläistä ruokaa

Atomi

Paperikukkia askartelemassa

Taukopelejä

Venäjän alkeita

Hiekkamaalaus-tunnilla

Orpokodissa

Minä ja Vanja :)

Paikallisbussissa on aina tiivis tunnelma.

Lounaan jälkeen pääsimme kokeilemaan hiekkamaalausta! Aluksi ammattilainen näytti meille taitojaan ja sitten kokeilimme erilaisia tekniikoita ja tapoja hänen johdollaan. Kävimme samassa paikassa myös viime vuonna, mutta hiekkamaalaus on kivaa puuhaa eli toinen kerta ei haitannut! Tämän jälkeen vierailimme paikallisessa lasten orpokodissa. Paikka oli sama, jossa vierailimme myös viime vuonna. Siellä asuu alle 4-vuotiaita orpoja lapsia. Veimme heille lahjoituksena leluja ja piirustusvälineitä ja leikimme heidän kanssaan ulkona. Tapasin noin parivuotiaan pojan, jonka silmät muistin välittömästi viime vuodesta. Hänen nimensä on Vanja (eli Ivan) ja vuoden aikana hän on alkanut puhua paljon ja selkeästi. Viime reissulla hän vain mumisi. Huikea muutos vuodessa! Osasin kysyä hänen nimeänsä ja ikäänsä. Ja hän ymmärsi minua ja vastasi hienosti! 💜

Rahkaleivonnainen

Sunnuntaina suuntasimme museoon, joka kertoi Karjalan historiasta ja kulttuurista. Innokas opas kertoi meille kahden tunnin ajan näyttelystä ja siitä millaista elämä oli Karjalassa aikoinaan. Tänään myös satoi hieman, kun taas muut päivät olivat onneksi aurinkoisia. Venäläiset uskovat, että kolmen kesämyrskyn jälkeen uimavesi on sopivan lämmintä ja voi mennä uimaan! Museon jälkeen opiskelimme hieman lisää venäjää. Sitten oli lounas ja sen jälkeen loppuseremonia. Kaikki saivat sertifikaatit osallistumisestaan. Annoimme venäläisille tuliaisia Suomesta, kuten Juhlamokkaa, Fazerin Sinistä ja lakua. Stipendin tuliaisten ostoon sain Suomi-Venäjä-Seuran Porin osastolta. Kiitos!

Museossa

Kalevala-kirjaa löytyi museosta monella eri kielellä.

Loppuseremonia

Kauppakeskus Lotos Plaza

Maanantaina sitten koittikin jo aika lähteä kotimatkalle. Alunperin leirin piti olla päivän pidempi, mutta koska alaikäisillä osallistujilla täytyi olla ryhmäviisumi, jouduimme lyhentämään leiriä. Mutta saimme silti uusia kavereita ja upeita muistoja Karjalasta! спасибо! Kokonaisuudessaan leiri oli jälleen hieno kokemus ja uusia juttuja opin paljon vaikka jo kerran olen Petroskoissa käynytkin. Venäläiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita ja tekevät kaikkensa, jotta vieraat viihtyisivät. Ruoka oli myös jälleen hyvää, normaalia venälästä kotiruokaa (mm. lihaa, perunaa ja erilaisia salaatteja). Hostelli oli käytännöllinen ja siisti (suihkutilojen pientä nuhruisuutta lukuunottamatta). Suosittelen siis matkustamista Karjalaan ehdottomasti! Hieman venäjää kuitenkin on hyvä osata, sillä monikaan asiakaspalvelija ei osaa englantia. Viisumiasiat täytyy olla kunnossa ja erityisesti alaikäisten kanssa rajalla ollaan tarkkoja.  Käytännöt ovat tänä keväänä tiukentuneet eivätkä kaikki alaikäiset välttämättä pääsen rajan yli. Oikeanlaisilla asiakirjoilla varustettuna ei kuitenkaan pitäisi olla mitään ongelmaa :)


-Essi