Suomen pienin kaupunki

Tiedätkö mikä on Suomen pienin kaupunki? Se sijaitsee Pohjanmaan maakunnan länsirannikolla saarella ja se on perustettu 1785. Asukkaita siellä on noin 1200 ja se on myös pinta-alaltaan Suomen toiseksi pienin kunta. Vastaus on Kaskö eli Kaskinen :) Kaupunki on kaksikielinen, mutta kuitenkin yli 60% puhuu suomea. Ainoa naapurikunta on Närpes eli Närpiö. Kaskinen sijaitsee noin 100 kilometriä Vaasasta alaspäin ja noin 115 kilometriä Porista ylöspäin. Teimme Markuksen kanssa Kaskisiin yhden yön kesäretken viime viikolla (18.-19.7.) Meitä kiinnostaa kaikki pienet, idylliset ja rauhalliset paikat -  ja Kaskinen oli juurikin sellainen :) 

Tästä eteenpäin kuvat Kaskisista

Kaskisten kaupungintalo

Matkan ensimmäinen osio taittui Onnibussilla Närpiön Teboilille. Huoltoasemalla vessakäynnin jälkeen alkoi patikointi Närpiön keskustaan, jonne oli noin kuusi kilometriä kävellen. Matka taittui yllättävän nopeasti maisemia katsellessa. Sitten hyppäsimme paikallisbussiin, joka vei meidät kymmenessä minuutissa Kaskisten Salelle. Sieltä nappasimme evästä ja aamupalaa seuraavalle aamulle. Sen jälkeen kävelimme keskustan kauniiden puutalojen ohi Marianrannan leirintäalueelle. Matkalla tuli vastaan mm. lampaita ja kaunis merenranta. Marianrannan campingistä olimme vuokranneet pikkumökin yöpymiseen. Mökissä oli parisängyn lisäksi sähköt, juokseva vesi ja jääkaappi. Eipä muuta olisi tarvinnut ollakaan! Veimme siis kamppeet mökkiin ja lähdimme vielä kiertämään keskustaa ja syömään. Päädyimme ravintola Siniseen Hetkeen, jota pitää olympiavoittaja Arto Koivisto. Otimme pizzaa, ja ne olivat sen verran isokokoisia, että otimme loput mukaan iltapalaksi. Saavuttuamme takaisin mökille, kävin vielä kastelemassa jalkoja uimarannalla, koska oli jo sen verran kylmä etten kokonaan uskaltanut kastautua. 

Omatoimisen aamupalan jälkeen sanoimme kiitokset campingin pitäjälle ja lähdimme etsimään paria geokätköä. Paljon ei ollut aikaa ennen paluubussia, mutta löydetyksi tulivat Kaskö högsta ja 0 km: Kaskinen. Palasimme samaa reittiä ensin bussilla Närpiön linja-autoasemalle ja siitä jalan kuusi kilometriä Närpiön Teboilin kupeessa sijaitsevalle pikapysäkille. Siitä sitten takaisin Onnibussilla Poriin. Vaikka reissu olikin lyhyt niin Kaskinen oli hieno piipahduspaikka suorine katuineen ja vanhoine puutaloineen! Kannattaa käydä :)

Campingin pihassa majaili kani :)

Mun pizzassa oli savulohta, kotijuustoa, punasipulia ja mustikoita!

-Essi

Resepti: luonnonaineksia salaattiin

Hei! Tästä mun piti jo aikaisemmin tulla kirjoittamaan, mutta aika vierähti! Eli siis olen tänä kesänä käyttänyt kivasti luonnonyrttejä ruuanlaitossa. Tekaisin tuossa noin kuukausi sitten tällaisen salaatin, jossa toki on muutakin kuin villiyrttejä. Tästä siis ennakkoluulottomasti kokeilemaan!

Villiyrtti-fetasalaatti

-tammenlehtisalaattia

-tuoretta pinaattia

-kurkkua

-porkkanaa

-tuoretta basilikaa

-mustaherukan lehtiä

-maitohorsman lehtiä

-vihreitä viinirypäleitä

-fetaa

-retiisejä

-oliiviöljyä

-ripaus suolaa ja pippuria

Pese aina villiyrtit ennen käyttöä! Revi salaatti ja pinaatinlehdet pienemmiksi, pilko kurkku ja retiisit ja puolita viinirypäleet. Suikaloi kuoritusta porkkanasta suikaleita esim. kuorimaveitsellä. Silppua basilika, mustaherukan ja maitohorsman lehdet. Lisää feta, öljy ja mausteet, sekoita.

Salaattipohja

Kaikki ainekset mukana.

Salaatin kylkeen tein gluteenitonta falafeliä.

-Essi

Vierailu Noormarkun Kotiseututalossa

Kävimme viime kuussa pikkuretkellä Noormarkussa! Ensin Porin linjoilla kätevästi Porista Noormarkkuun ja sitten evästä mukaan Osterista. Sitten suuntasimme Noormarkun Kotiseututalolle, joka sijaitsee tutussa keskustassa. Museon pihamaalla olen kyllä aikoinaan käynyt parikin kertaa, mutta rakennusten sisällä en. Vapaaehtoisen euron sisäänpääsymaksun maksoimme ilomielin. Tykkäämme Markuksen kanssa käydä pienissä kohteissa vaikka ihan omassa kaupungissa. Ei tarvitse lähteä maailman toiselle puolelle löytääkseen jotain mielenkiintoista katseltavaa (vaikka matkustamista rakastankin!) Jopa tänä kesänä olen löytänyt Porista muutaman kivan paikan, joita en ole ennen nähnyt. Ja Porissa olen kuitenkin asunut yli viisi vuotta ja ennen sitäkin käynyt täällä todella usein perheen kanssa. Sanotaan, että joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Se on ihan totta! Olen käynyt monissa isoissa kaupungeissa kuten Berliini, Palma, Lontoo ja Petroskoi, mutta en niihinkään heti takaisin palaisi. Viihdyn paremmin pienissä paikoissa ja luontokohteissa. Lontoo toki oli upea, mutta en näe että tuhlaisin enää koskaan rahojani sinne uudestaan matkustamiseen :)

Päärakennus

Luhti

Arvokas kehto

Nyt siis Noormarkun Kotiseututalo Kahariin. Tässä infoa lainattuna Noormarkun Kotiseutuyhdistyksen nettisivuilta:

A. Ahlström Osakeyhtiö lahjoitti Kaharin vuonna 1955 perustetulle Noormarkun kotiseutuyhdistykselle. Samassa yhteydessä Kaharille luovutettiin Talonpoikaiskulttuurisäätiön myöntämä kunniakilpi. Kahari sijaitsee Noormarkun keskustassa Finpyyn kylässä. Se on alun perin perintötila, josta Antti Ahlströmin perilliset ostivat osan vuonna 1899 ja A. Ahlström Osakeyhtiö loput vuonna 1907. Omistajaluettelon vanhin merkintä koskee Matti Juhani Kaharia, joka eli vuosina 1750–1835.

Tuohinen kantokassi sekä Ahlströmin yövahdin kello

Suomen valtion leipä-, vehnä- ja sokerikortteja

Tilan punaiseksi maalatun päärakennuksen (ensimmäinen kuva) rakennusvuotta ei tarkalleen tiedetä, mutta se sijoittunee 1780-luvulle. Isoriviksi kutsuttua taloa on kunnostettu myöhemmin useita kertoja. Alkuperäinen tyyli on kuitenkin säilytetty. Pihapiirissä on luhti, joka on siirretty Kaharille vuonna 1852 Harhalan kylän Harhalan talosta. 

Maire Gullichsen kammari

Kuninkaanpöytä

Kotiseutuyhdistys on toimintansa aikana elävöittänyt museoaluetta. Rakennusryhmään on liitetty Noormarkun kunnan lahjoittama Setälän mäkitupalaisasunto, joka alkuaan sijaitsi Kaharin vieressä. Riihi ja niittylato on tuotu Lassilasta. Savusauna on peräisin Mastomäen torpasta Harhalan kylästä. Tilalla ovat myös paja ja puuliiteri.

Yhdistyksellä on luetteloituna noin 2 400 esinettä. Niistä arvokkaimpia ovat kehto ja kuninkaanpöytä. Kehto on aikoinaan kuulunut Noormarkun rautaruukin perustajan maaherra de Carnallin perheelle ja sittemmin Ahlströmin suvulle. Niin sanottu kuninkaanpöytä on saanut kunniapaikan kotiseututalon tuvassa. Kuningas Kustaa IV Aadolf ruokaili tämän pitkän pöydän ääressä Lankosken kartanossa, kun hän seurueineen vieraili Suomessa vuonna 1806. Varsinainen kotiseutumuseo on Isorivin leivintuvassa eli pakarissa. Suurikokoisia esineitä on sijoitettu myös Kaharin muihin rakennuksiin.

Käy ihmeessä sinäkin tutustumassa historiaan Kaharin avulla!

-Essi

Viikonloppu Merikarvialla

Vietimme pari viikkoa sitten viikonlopun Merikarvialla mökillä. Olen viettänyt siellä lapsena tosi paljon ainaa ja silti sinne on aina kiva palata. Varsinkin kesällä; erilaisia lintuja voi nähdä runsaasti, merihanhia, sorsalintuja, tiiroja, joutsenia, haikaroita, isokoskeloita, merikotkia... Jos on onnekas, voi nähdä myös lepakon pyydystämässä hyönteisiä iltahämärässä mökin katon yläpuolella. Rannassa voi myös nähdä kiiltomatoja. Harmi vaan, että niiden määrä on kovasti laskenut vuosien ajan. Olimme myös paljussa ja saunoimme sekä kävimme lenkillä, heitimme tikkaa ja luimme kirjoja auringossa. Laiskottelun keskellä ehdimme tehdä vähän pihatöitäkin; Markus siimaleikkuroi ja minä haravoin perässä. Tässä kuvia kyseiseltä viikonlopulta. 

Välipalaa lenkin lomassa.

Kiiltomatonaaras

-Essi

SuomiAreena 2017

Heips! Pori oli viime viikolla täynnä SuomiAreena- ja Pori Jazz -vieraita! Jazz-kadulla tuli itsekin käytyä pari kertaa, mutta SuomiAreena veti tänä vuonna ainakin mua enemmän. Kävin joka päivä muutamaa paneelikeskustelua kuuntelemassa. Viikon kruunasi perjantaina ollut yrittäjyyteen liittyvä keskustelu, johon osallistui myös hankasalmelainen 4H-yrittäjä. Tässä postauksessa listaan keskustelut, joissa kävin.

Elämmekö ruokakuplassa?

Halpa hinta vai hyvä elämä? Vaikutukset ratkaisevat.

Mitä Suomi syö 2030? Kuluttajat ja tuottajat ruokatrendien viidakossa.

Riku Rantala ja Tomi Walamies ✊

SuomiAreenan avajaisbileet, esiintyjänä Samuli Edelmann

Kuoliko sivistys? - Onko Suomi vielä sivistysvaltio?

Suomi osaa juoda!

Koko kansan kirjasto -  hyvää jatkoa vai hyvästi?

Suomi 100 vuoden päästä - Kuka vastaa hyvinvoinnistasi?

Mikä on Suomen suhde luontoon?

Tällainen kuva löytyi SuomiAreenan Facebook-sivulta :D

Hiiop! Suomalainen onni on antajan - rakennetaanko se vapaaehtoisvoimin?

Tullikoirat - Turvallisuutta ruokapalkalla -torivartti. Tämän torivartin lisäksi pääsin seuraamaan montaa muutakin torivarttia, kuten 2100-luvun ammattiliitot, Ensiduuni alttarilla sekä Opettajien muodin historiaa.

Tasavallan presidentin haastattelutunti

Saariluoma ja starat Porin illassa, esiintyjinä Irina, Saara Aalto ja Mikko Kuustonen

Suuri suomalainen ruokasota - Miten nälkävuosista päädyttiin jätevuoriin?

Yläkuvan paneelissa Fazer ja Stora Enso tarjosivat aamupalan 👍

Sopimusyhteiskunnan tulevaisuus - luottamusta vai sanelua?

Työmarkkinat uudistuvat - Mihin tarvitaan työmarkkinajärjestöjä?

100 vuotta itsenäisyyttä Venäjän naapurissa

Yläkuvan paneelissa seurana Karoliina! Ennen paneelia libanonilaista lounasta jazz-kadulta.

Miksi ihmeessä kaikista pitää tulla nyt yrittäjiä? Millä taidoilla nuoret rakentavat tulevaisuuden Suomea?

4H-porukkaa :)

-Essi