February 10, 2017

Eino-kilppari

Tarkkasilmäinen huomasi jo viime vuoden puolella facebookista tai instagramista, että perheemme on kasvanut yhdellä jäsenellä! Nimittäin meille muutti marraskuun alussa maakilpikonna Eino. Meillä ei kyllä ollut suunnitelmissa hankkia mitään uutta lemmikkiä pitkään aikaan, mutta kilpparin edellinen omistaja joutui siitä luopumaan allergian takia. Eino oli jo yhden päivän aikana seilannut perheestä toiseen eikä pysyvää paikkaa löytynytkään. Itse olen aina silloin tällöin haaveillut konnasta (en kyllä ehkä tosissani). Syksyllä 2015 töissä 4H-eläinkerhossa meillä oli vieraana punakorvakilpikonna ja itse olin juuri tuolloin Lontoossa! Harmitti etten päässyt tätä konnaa tapaamaan :D No, olihan se Lontookin ihan kiva. Mutta teimme siis aika nopean päätöksen ottaa hyvin pitkäikäinen eläin asumaan luoksemme vaikkei matelijoista kokemusta ennestään ollutkaan. Edellinen omistaja onneksi neuvoi tosi hyvin. 
Lämmittelemässä
Eino on 11,5-vuotias kreikankilpikonna (testudo hermanni) ja se on aikoinaan ostettu Turun Faunattaresta 2013. Suomeen se on tuotu Tsekeistä. Erikoista oli huomata, että Faunattaren syntymätodistuksessa ja CITES-alkuperäsitodistuksessa oli aivan eri syntymävuodet! Uskon kyllä silti mielummin alkuperäistodistusta, jonka mukaan Eino tosiaan on vähän yli 11v. konnapoika. Einolta löytyy myös mikrosiru vasemmasta etujalasta, jonka rekisteröin Turvasirupalveluun. Eino on uusintasirutettu vuonna 2012, koska edellinen oli tullut ulos ihosta! Kreikankilpikonna on horrostavaa lajia eli sen pitäisi levätä talvikuukausina, mutta edellisten omistajien mukaan Eino ei ole koskaan horrostanut vaikka sille on siihen mahdollisuus annettu. Joten päätin olla laittamatta sitä itsekään tänä talvena horrokseen, ettei vain mikään menisi pieleen kun on kuitenkin ensimmäinen konnani kyseessä. 
Eino vesialtaalla
Kilpikonnat vaativat lämpöä ja hoitoa niinkuin mikä tahansa muukin lemmikki, vaikka niitä ei esim. koiran tapaan voi rapsutella. Eino kyllä tykkää pääsilityksistä ja sylissä sohvalla istuskelusta! Einon asumus on tavallinen kanihäkki, jossa on pohjalla Mörttiröpöä ja heinää. Sisustukseen kuuluu pajumökki, vesiallas, lekottelukivet, ruoka-astia sekä UV- ja lämpölamppu. Lisäksi sieltä löytyy koristekasvi ja pari simpukankuorta. Tavallinen häkki on paljon helpompi pitää siistinä kuin esimerkiksi lasinen terraario. Usein konnilla käytetään pohjalla turvetta, mutta puuhake on yhtä hyvää eikä se jää ihopoimuihin kiinni kuten kutterinpuru saattaisi tehdä. Kutterinpurua ei konnilla siis saa käyttää. Maakonnilla, jotka luonnonvaraisenakin elävät kuivissa oloissa, kuuluu olla samanlaiset olosuhteet myös vankeudessa. Häkkiä ei siis tarvitse kastella erikseen, koska liian kosteat olosuhteet saattavat aiheuttaa maakonnalle kilpimätää tai muita sairauksia. Maakilpikonnat eivät myöskään osaa uida eli vesiallas ei saa olla syvä. Vettä pitää kuitenkin olla alakilven rajaan asti, jotta konna pääsee kunnolla juomaan (konnan pitää laittaa suu sekä sieraimet veteen, jotta se saa kunnon imun aikaan) Kerran viikossa Eino pääsee lämpimän suihkun alle ja pari kertaa viikossa suihkutan sitä häkkiin suihkepulloon lisätyllä vedellä, jossa on muutama tippa vitamiinilisää. Isomman suihkun jälkeen konna kuivataan pyyhkeellä ja laitetaan lampun alle lämmittelemään. Mitä kynsien tai nokan hoitoon tulee, niin kynsiä ei yleensä tarvitse lyhentää, koska lekottelukivet kuluttavat niitä normaalisti. Nokkaa täytyy joskus lyhentää, jos se pääsee kasvamaan liian pitkäksi, jolloin konna ei pysty syömään normaalisti.
Suihkuaika!

Lamput ovat konnalle elintärkeitä! Lämpölampun tuottaman lämmön avulla konna säätelee ruumiinlämpöään, koska se on vaihtolämpöinen. Jos konnalla tulee lampun alla kuuma, se osaa siirtyä asumuksen toiseen päähän, jossa on viileämpää. Lampun alle sijoitetaan leveitä/leveä kivi, jossa konnan on mukava paistatella päivää! Välimeren konnalajeilla lampun alla hyvä lämpötila on 32-34 astetta ja häkin viileimmässä päässä 20-24 astetta. Siellä asteet eivät saisi laskea alle 18 asteen yölläkään. (lähde: kirjastosta lainattu suomenkielinen kilpikonnien hoitokirja, jonka tekijää en valitettavasti muista) UV-lampusta tulevaa säteilyä konna tarvitsee siihen, että kalsium imeytyy sen elimistöön kunnolla. Näin talvella lamput ovat päällä päivässä kahdeksan tuntia ja kesällä 12 tuntia ja yöksi kaikki lamput sammutetaan, jolloin konna menee nukkumaan. Meillä Eino nukkuu milloin missäkin, pajumökissä, heinien alla tai kivillä. Mitä häkin siivoukseen tulee, niin näkyvät kakat ja pissat sekä syömättömät ruuat kerätään päivittäin pois. Koko pohjan vaihdamme noin parin kuukauden välein. Vesialtaan vesi vaihdetaan myös joka päivä ja allas pestään. Myös ruokakuppi on hyvä pestä tasaisin väliajoin. 
Einon vatsakilpi kuvioineen. Uroksen tunnistaa pitkästä hännästä, jonka päässä on "piikki". Konna pitää häntää usein sivulle käännettynä.
Päikkäreillä
Mitä Eino sitten syö? Tämä laji on kokonaan kasvissyöjä eli pääruokana on kuivaa heinää, vihanneksia, kasviksia ja yrttejä sekä hieman maakonnille tarkoitettuja pellettejä. Eli ruuasta konnan kuuluu saada paljon kuituja, mutta vähän proteiineja. Liika proteiinin saanti aiheuttaa liian nopeaa ns. pyramidikasvua. Silloin tällöin tarjoan tuoreruuan sijaan tai sen kanssa Agrobsin turvotettavia Testudo Original- tai Herbs-nappuloita, jotka sisältävät heinää, yrttejä ja ruohoja. Lisää kuitua tuoreruuan sekaan saa silppuamalla päälle heinää. Joskus Eino herkuttelee makeammilla herkuilla kuten omena, päärynä, mango, meloni, mandariini, tomaatti tai porkkana. Kasviksista parhaita ovat tummalehtiset salaatit kuten lehtikaali, pinaatti ja voikukanlehdet yms. sekä yrteistä litteälehtinen persilja, basilika, tilli ja korianteri yms. Silloin tällöin annan myös kukka- tai parsakaalia tai tavallista kaalia. Kesäaikaan myös ulkoa saa konnalle reilusti syötävää kuten puna-apila, piharatamo ja virnat. Joskus voi antaa myös hieman hiilihydraattipitoisempaa ruokaa (varsinkin ennen horrosta) kuten kurpitsaa, kesäkurpitsaa, bataattia tai punajuurta. Kukista konnat voivat syödä mm. ruusua, voikukkaa ja kesäkurpitsan kukkanuppuja. Myös palkokasvien versoja sekä idätettyjä mungpapuja voi antaa. Todella monet kukat ja huonekasvit ovat konnalle myrkyllisiä kuten atsalea, begonia, narsissi, kielo, neilikka, sormustinkukka, muratti ja alppiruusu. (lähde: Andrew & Nadine Highfield, Keeping a pet tortoise
Tarjolla rucolaa, tummaa salaattia, lehtikaalia ja heinää.

Maakonnat tarvitsevat myös lisäravinteita. Ensimmäinen niistä on ns. liitujauho eli kalsiumjauhe. Sitä lisätään muutaman kerran viikossa tuoreruuan päälle. Kalsiumin ja kalkin avulla kilpi pysyy hyvässä kunnossa. Varsinkin nuorille konnille se on elintärkeää, jotta kilpi kehittyy normaalisti. Konna tarvitsee myös vitamiiniliuosta, jota lisään muutaman tipan juomaveteen. Joskus saatan lisätä sitä muutaman tipan myöskin tuoreruokaan. Vettä konnalla pitää olla aina saatavilla. Joskus saatetaan virheellisesti luulla etteivät konnat tarvitse melkein koskaan vettä. Meillä Eino käy kyllä hörppäämässä melkein joka päivä. Tällä hetkellä meillä on käytössä JBL:n MicroCalcium-jauhe sekä samalta merkiltä Turtle Sun -monivitamiinivalmiste. 

Siinäpä aika tietopläjäys! Hyvää sunnuntain jatkoa :)

No comments:

Post a Comment

Thanks for your comment! ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...